Jouluaatto.

Tämän joulun vietin ensimmäistä kertaa ilman lapsia.

Tai vietimmehän joulua yhdessä, viikkoa aiemmin.  Mumilassa. Oli pukki ja lahjat ja ruuat ja kaikki rakkaat sukulaiset.  Ja ihan Joululta tuntui sekin.



Nyt olivat lapsoset siis iskän kanssa joulun, ja onneksi minulla oli vuosi aikaa henkisesti valmistautua.
Lapsettomaan jouluun.


Ihan hyvinhän se meni, oikein mukavasti.
Mummoni ja kaksoseni kanssa.
Äiti ja isäpuoli olivat seurassa osan aikaa. Ja olihan siskon mieskin kotona. Sekä joulukoira.


Siskon luona maalla oltiin,  entisessä mummolassa.
Oli niin kaunista ja tunnelmallista. Ja Rauhallista.






Kirkossa käytiin, ja hautuumaalla. Viemässä papalle ja muille kynttilät.
Papan haudalle vein lapsilta puiset tontut, jotka Rauha oli eskarissa askarrellut.

Tyttöjen kesken sitten kolmistaan syöpöteltiin mahat täyteen. Sitten liittyi Äiti ja Jomma naapurista seuraan ja minä toimin pukkina. Oli naamarit ja kaikki ;)  

Mummolle tilattiin taksi jossain vaiheessa iltaa, ja naapureiden lähdettyä me siskon kanssa katseltiin telkkua ja tietokonetta ja neulottiin, sekä otettiin vähän viiniä ynnämuuta. Joulupäiväkin meni aikalailla telkun ja kutimen ääressä.  



Oli erilainen, mutta ihana joulu. Kiitos Rakkaat!

Meillä on joulu :)

Nyt on meidän joulu aloitettu :)



Tänään oli illalla lasten päiväkodin joulukirkko.
Itselläni joulumieli alkaa kunnolla lasten juhlista.
Ihanat lauluesitykset, yhteislaulut  ja se tunnelma....




Rauhan eskariryhmän tytöt olivat pukeutuneet enkeleiksi, ja heistä kolme pääsi heti alkajaisiksi sytyttämään adventtikynttilät alttarille. Rauha sai sytyttää kolmannen kynttilän.


Voi sitä liikutuksen määrää!  Samalla laulettiin nyt sytytämme kynttilän, ja ihan taisi pari tippaa tirahtaa linssiin tällä mammalla..... nyyh.



Minun jouluenkelini

Tuo meidän toinen joulunlapsi sitten........




Veti jo kotona hirveän itkupotkukiukun kun lähdössä oltiin.
-en haluu mihinkään typerään kirkkooooooon, en avaa silmiä, en laula, enkä varmasti esiinny!!!!

Ok! Ei ole pakko esiintyä. Saat istua äitin sylissä. Mutta sinne kirkkoon nyt vaan on mentävä. Piste.



Seuraava kiukku kun paikan päälle päästiin.   -En haluu riisua takkiaaaaaa!!! Haluun olla huppu päässä!!
Ja silmät kiinni!

Takki riisuttiin väkivalloin ja poika sitten istui sylissä pää minun kaulaan haudattuna.
Jossain vaiheessa suostui hoitajansa syliin siirtymään, mutta kun tuli tuiki tuiki tähtösen (heidän esityksensä) aika, niin poika livahti äkkiä äidin helmoihin takaisin.....



Sitten alkoi   -Mä haluun pois täältä typerästä kirkosta, tyhmiä lauluja yms.
.......kunnes alkoi uruista kuulua joulupuu on rakennettu.
Äitikin innostui!  Tämän sä osaat hienosti! Noniin, laulappas äidin kanssa!

(äidillä ei sitten kellot soinut siinä vaiheessa että poikahan osaa oikein hyvin myös sen toisen version.....sen ei niin kauniin.....)



Ja niin joulunlapsi kajautti ilmoille: -Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella......
Pidemmälle ei kerennyt kun mamma kaivoi kameran laukusta. -Jos olet hiljaa niin saat ottaa kuvia?!
Hyvä diili. Loppubiisin ja seuraavankin sai poika toteuttaa itseään. Kuvasi kenkiään,edessä istuvia kavereitaan ja jopa vieressä istuvaa vierasta tätiä..... No, sitten lähti se kamerakin.


Huoh!



Jotain positiivista tosin tässäkin. Äiti ei ehtinyt joulupuusta juuri liikuttua kun kylmä hiki virtasi selässä.
Tuo laulu on yleensä aina se, jonka kohdalla viimeistään on meikäläisellä hanat auki ;)





Äidin (alkuun) arka juhlija hoitotädin kainalossa.

Ja sitten rentoutuneena, tosin "hitusen" levottomana äidin vieressä joulupuu-episodin jälkeen.

Nooooh, tästäkin selvittiin ja tultiin kotiin.  Kävin eilen illalla ostamassa kuusen kun lapset olivat iskällä.
Halusin laittaa kuusen jo nyt esille, koska lapset ovat tämän joulun isin kanssa ( aaton aatosta tapaninpäivään).
Että ehdimme sitä sitten ihailla yhdessä.
Nostin kuusen sisälle ja lapset saivat koristella ihan keskenään :)
(äiti laittoi kynttilät...)


Rauha etenkin oli aivan haltioissaan kun kaivettiin koristeet esille!
Ihasteli ja ihmetteli. Muisteli koristeiden tarinoita.


Ja hartaudella se koristeltiinkin sitten melko täyteen :)
Ei juuri koristeita yli jäänyt....
Latvatähti on hiukan vinossa, mutta se ei meitä haittaa!


Tuli ihan meidän näkönen, -ei niin justiinsa-kuusi :)

On kai äitikin ollut edes vähän kiltti tänä vuonna, kun Severi oli päiväkodissa askarrellut äidille lahjan!

Aika liikkis, vai mitä?


Ihan itse tehty, pikku kätösin.    Kiitos Rakas!

Huippupäivä!

Lauantai aloitettiin kierroksella kaupungilla.
Itse tarvitsin täytevanua kangaskaupasta ja tyttö osti ihanitsesäästämillään rahoilla metrin fleeceä ;)
On kova tyttö ompelemaan ja kangasvarastot alkoivat olla aika vähissä.
Tiimarista haettiin myös täydennystä askarteluvarastoihin.



Hesessä syöpöteltiin lasten mieliksi (ja äidin helpotukseksi),
ja lähdettiin kyläilemään näille:

Tämä suloinen jäi äidin ja isin kanssa kotiin, mutta isosiskonsa napattiin meille mukaan yökylään!
Kyläpaikkaan saapuivat myös hoitotyttöni äitinsä ja pikkuveikkansa kanssa.
Oltiin jo etukäteen sovittu että pikkulikka tulee meille tänään yöhoitoon, siispä lähdin kyläpaikasta kotiin volvo täynnä lapsia :)

Ylläri että meidän sankari riisuutui jälleen kylässä!  Se on yleensä paikka kun paikka, niin tämä kaveri olisi mieluiten ilman vaatteita ;)







Kaupan kautta kotiin. Ranskikset ja nakit sekä lihapullat uuniin. Tällä välin pienet muovailivat ja isot "neidit" pukeutuivat sekä pistivät vähän lilaa luomiin ;)

Sitten katseltiin elokuvaa......

.......ja herkuteltiin!

Pisut ja pesut!

Ja petiin.

Kylläpä tyttöjä kikatutti ja supatutti sängyssä vielä pitkän aikaa.
Ihan parhautta nämä yökyläilyt!!




Huomiseksi toivomme hieman kuivempaa säätä kuin tänään, ettei tarvitsisi ihan uimalla edetä tuolla ulkona :/




Ihanaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!

Totoro-pipo ja vähän ostoksia.

Kuopus tilasi itselleen Totoro-pipon.

 Äiti toteutti.

Nyt esikoinenkin tahtoo oman :)

Ei muuta kun koukku heilumaan!





Novitan kelo-langasta ja 8 koukulla, tuli aika nopsaan valmista.
Kasvojen kanssa oli hieman säätämistä,ja suusta tuli vähän liian hymyilevä..
Korvatkin ovat vähän liian isot....
Mutta pääasia on että lapsi tykkää :)

Ifoloriltakin tuli jo ne canvastaulut! ja ne on ihan mielettömän ihanat!!!

Eikös olekkin?





Perjantaina saapui myös aleostos Lakritzista:

Ihan hirveän huono kuva, mutta tässä näkyy hyvin takin malli.
Ticketin Edit-takki. Kokona 134cm/9y.  Eikä olisikaan voinut olla kokoa pienempi!
pelkäsin, kun postia odotin että tyttö hukkuu tuohon. Mutta mitä vielä!


Kyllä nyt kelpaa! Vielä kun tulisi ne pakkaset niin saisi takin käyttöön.....


Nyt tuntuu siltä että poikakin tarvitsisi vastaavan. Karvahupulla ja vaikka vähän maihari/parkatyylisen.
Hänellä on "siistimpänä" takkina villervallan vihreäpohjainen tähtitakki. Mikä ei nyt oikeen natsaa tuon siskon takin kanssa.....  


Tässä viimeisessä (hirveässä salamakuvassa) näkyy tuo takin ihana väri. Säkällä vielä aivan samaa sävyä kun kengätkin :)

Täti kuvasi.

Sunnuntaina juhlittiin meidän neljävuotiasta.



Siskoni oli minua auttelemassa jo lauantaina ja jäi yöksi.
Sunnuntai aamuna sitten ihan ex tempore otti ja räpsi muutamat kuvat lapsosista,
IHANIA tuli, tässä parhaimmistoa!

Ensimmäisestä ja viimeisestä kuvasta laitoin eilen tilauksen menemään ifolorille. Itselleni joululahjaksi canvastaulut olohuoneen seinälle :)
Ja tulipahan tilattua joulukortitkin samalla. Enään ei tarvitse niitä miettiä :)


Kuvat otti siis kaksossiskoni, jonka blogissa myös kiva tiivistelmä synttäripojan päivästä :)

Itse en taas synttärihötäkässä juurikaan (onnistuneita) kuvia ehtinyt napsimaan....

Neljävuotias

Äidin pikkuinen täytti maanantaina neljä kokonaista vuotta!



Miten se tuntuukin niin pieneltä vielä.  Ei ihan neljävuotiaalta äidin mielestä ;)
Vai onko se vaan niin, että ne kuopukset aina on äidin vauvoja. Ja ehkäpä pojat vielä enemmän kun tytöt? Ainakin meillä tyttö oli tuossa iässä Paaaaljon isompi ja taitavampi monella tapaa.



Vielä keväällä-kesällä pojalla oli todellinen vauva-vaihe. Hän olisi halunnut kaupasta tutin, ja tuttipullon......
Ja joskus myös vaippoja.....  Myös rattaisiin hinkusi vielä kesällä ja syksyllä. Paljon syliä ja sylissä kantamista.
"kanna mua niin kun vauvoja kannetaan".

Tuo vaihe varmaankin liittyi osaksi eroon, haki sillä huomiota ja käsitteli asioita.


Nyt on "vauva-vaihe" taaksejäänyttä elämää. Hän haluaa olla ISO poika, hurja sankari!
Spider-man, Batman, Buzz Lightyear, Star Wars-tyypit ovat nyt suurinta hottia. Ninjagot ja Transformersit.
Ja kaikki muukin hurja ja pelottava.
Lordia kannustetaan kuorosodassa, mutta muumien mörkö on silti pelottavampi kun mikään näistä edellämainituista.....
Myös pyssyttelyleikkejä harrastetaan, käyhän iskäkin metsällä!
Severi onneksi leikeissään ottaakin mallia iskästään, ja ammuskelee pihalla pupuja ja lintuja :) (eikä ihmisiä)...




Miehistä egoa pönkitetään päivittäin. Tykkää pukeutua, peilata, pullistella. "oonks mä makee?" -kysyy usein :).
-Tottakai olet kulta, maailman makein <3.





Kaikki miehiset leikit on nyt tosi jees! Pyssytellään, remontoidaan, soitellaan itsekyhäämiä rumpuja ja kitaroita. Myös kaikki rakentelu. Pikkulegot uusimpana, geomag-magneetit.
Myös muovailuvahalla muovailu ja värityskirjan värittäminen on suosittua puuhaa. Ihan puhtaalle paperille ei hirveästi tykkää piirtää. Noin vuosi sitten oppi piirtämään pääjalkaisen, ja samanlainen kaksi-silmää- ja jalat se on vieläkin, ihmisen kuva ;)  kaikenmaailman aarrekarttoja ja ihmekoneita kyllä piirtelee.






Pikkuautoillakin leikitään, yleensä salamalla ja kumppaneilla.

Motorisesti Severi on ollut aina vähän varovainen. Kävelemään lähti 1v4kk vanhana. Eikä ole silloin taaperonakaan koskaan yrittänyt kovasti kiipeillä esim. pöydille. Tuntuu että nyt vasta on valloitettu kiipeilytelineet, ja opittu itse ottamaan keinussa vauhtia. Myös apupyörien kanssa polkeminen alkoi sujua tänä kesänä.
Tästä karkeamotoriikasta mainitsivat myös 4-vee neuvolassa. Mutta eivät olleet huolissaan koska isosisko on samanlainen varovainen.  Neuvolassa oli kaikki niin kuin pitääkin. Mitat 99,6cm ja 15,5kg. Tasaisesti omalla miinuskäyrällä mennään :)




Reippautta on tullut hurjasti lisää. Pukemiset, riisumiset mentiin vielä keväällä-kesällä paljolti äidin auttelemana (ihan omaa laiskuuttani). Mutta tämän syksyn aikana on poika ruvennut ihan itse ja reippaasti toimeen. Usein paremmin kuin siskonsa 6-vee.....



Luonteenpiirteistään uusin on jonkinsortin velmu, joka naurattaa hyvällä huumorintajullaan kanssaolijoita, mutta tuo myös välillä noloja tilanteita äidille ja isälle......

Uimahallin saunan lauteilla on kommentoitu yläpuolelle kivunnutta mummoa: "mikäs kakkapyllymummeli se sieltä kiipee".......!   Onneksi hiljaisella äänellä, mummu vain hymyili, eikä ehkä toivottavasti kuullut, mutta äiti piti luennon!!!

Isän kanssa kirjaston  leikkihuoneessa on homoteltu ikätoveria....(niinkuin edes tietäisi mitä koko sana tarkoittaa). Isi piti luennon!

Viimeksi samaisessa kirjaston leikkihuoneessa alkoi kovaan ääneen laulamaan (einiinkivaa) versiota muumilaulusta, jonka sisko on eskarista oppinut ja veikalle opettanut..... Lähdettiin sieltä aika nopeaan pois torujen saattelemana.... yms. yms.

Kirosanojenkin aika meille koitti tässä syksyllä. Pari kertaa pääsi Paska ilmoille, mutta pistin sylkemään pönttöön rumat sanat, kaikki varastossakin olevat. Itku tuli pieneltä kovikselta, mutta kirosanat jäi siihen....


Kuolemaa käsitellään nyt kovasti, myös syntymää. Pippeleitä ja pimppejä. Pierujuttuja ja muuta ikätasoon kuuluvaa :)


Äitiä rakastetaan kovasti, mutta sen kanssa ei kuulemma TODELLAKAAN mennä naimisiin!
Hän ei aio ikinä naimisiin, vaan aikuisena ravintolaan töihin, ja paistamaan pizzaa ja ranskiksia!



Myös Mumia, Päpy-tätiä, siskoa, ja isiä rakastetaan niin kovasti, ettei voi kuulemma kuolla, kun tulee niin kova ikävä....Yritä nyt siinä sitten selittää ettei ihan vielä kannattaisi tuota kuolemaa miettiä....

Hän ei myöskään haluaisi kuolla siksi, ettei halua tulla tyttö-enkeliksi! Kun kaikki enkelit on kuulemma tyttöjä ;)  Vastasin (hetken mielijohteesta), että on poikaenkeleitäkin, ja sen voi sitten ihan itse päättää, haluaako enkeliksi ollenkaan ;)





Kai se sittenkin on jo ihan iso 4-vee, äitin kuopusvauva!




( kuumepotilas nukahti tänään matkalla kauppareissulta kotiin.... Lämpöä, yskää, nuhaa on ollut tiistaista asti. Ja sunnuntaina pitäisi sankaria juhlia.)

Mites teillä muilla, neljävuotiaat?

Pipo pikkumurulle!

Pienelle hoitotyttöselleni tuli tarve mittatilauspipoon.
Hänellä kun tuppaavat useimmat mallit valua silmille.
Kokeilin tehdä ihan normimallin, mutta vain hieman matalamman version.


Heitin silmukat ja muunkin ohjeen ihan lonkalta. Ja kappas, sehän istuu kuin sukka jalkaan :)

Aika söpö, vai mitä ;)

Voi harmitus!

Tilasin Pikku Stella- nettikaupasta pojalle synttäripaidan ja hyödynsin samalla poikien tyyliin-aleprossat :)




No.... paita on aivan ihana, ja olisi ollut mitä suloisin juhlintaan sekä muutenkin pidettäväksi seuraavan vuoden, mutta.


Se on AIVAN LIIAN ISO meidän pienikokoiselle ihanjust neljäveelle........  :(



Joten, eteenpäin lähteepi. Tyrkytän täällä ensin ja sen jälkeen pistän huutikseen.

Paita on merkkiä Bob&Blossom. Koko 4-5 years. 100% puuvillaa.
Mittoja voin laittaa tarvittaessa.
Ja tämä on siis vain paketista otettu, ei edes sovitettu, koska ihan huomattavasti on liian iso, hihat varsinkin pitkät. (ja meidän poika oli viime viikolla 4-vee neuvolassa 99.6cm pitkä ja 15.5kg painava).
Että jos jollekkin isompikokoiselle/ pidempiraajaiselle :)

Möröjuhlat.

Lauantain ohjelmassa oli Möröjuhlat!


Äitini,isäpuoleni  ja siskoni järjestivät upeat ja ikimuistoiset kekkerit täynnä yllätyksiä.




Ensin tarvittiin asiaankuuluvia varusteita :)

Mentiin lasten kanssa jo perjantaina mumin luokse. Mumi osti Severille näin hienon Batman-asun!!
Kyllä oli poika polleena!












Perjantai-iltana juhlittiin myös pienesti Severin nimipäiviä vähän jälkikäteen.
Sankari toivoi nimipäiväkakkuunsa viisi kynttilää :)

Tässä serkukset lauantaina valmiina juhlaan!

Halloween-discon ja herkkujen jälkeen koitti ensimmäinen yllätys!!
Ulos pimeyteen oli ilmestynyt upeita kurpitsalyhtyjä ja taskulamppujen kanssa lähdimme etsimään "rasteja".
Jokaiselle löytyi oma pikku pussukka, täynnä kaikkea ihanaa pientä. Myös aikuiset saivat omansa ;)
Kyllä oli jännittävää!

Rastien jälkeen seurasimme kynttiläpolkua pellolle, jossa odotti hieno nuotio ja makkarat paistajiaan!

Voitte uskoa että kaiken tämän jälkeen meillä oli joukko hyvin väsyneitä mutta onnellisia lapsia (sekä aikuisia) :)
Iltamyöhällä lähdettiin kotimatkalle. Tai meidän perhe vaihtoi vain kyläpaikkaa ja ajeltiin siskon perheen kanssa peräkanaa heille. Kolme neljästä lapsesta nukahti autoon. Eikä sillä neljännelläkään kauaa mennyt kun sänkyyn pääsi :)  Mammat kyllä kummasti jaksoivat valvoa ja höpöttää!





Vielä tänään oltiin serkkulassa koko päivä.


Tässä serkukset hiljennettyinä dvd:n ääreen, kun pienin nukkui päikkäreitä.

Vielä kerran suurkiitokset teille Rakkaat, kun viitsitte järjestää meille näin upean elämyksen!!!!!