Neljävuotias

Äidin pikkuinen täytti maanantaina neljä kokonaista vuotta!



Miten se tuntuukin niin pieneltä vielä.  Ei ihan neljävuotiaalta äidin mielestä ;)
Vai onko se vaan niin, että ne kuopukset aina on äidin vauvoja. Ja ehkäpä pojat vielä enemmän kun tytöt? Ainakin meillä tyttö oli tuossa iässä Paaaaljon isompi ja taitavampi monella tapaa.



Vielä keväällä-kesällä pojalla oli todellinen vauva-vaihe. Hän olisi halunnut kaupasta tutin, ja tuttipullon......
Ja joskus myös vaippoja.....  Myös rattaisiin hinkusi vielä kesällä ja syksyllä. Paljon syliä ja sylissä kantamista.
"kanna mua niin kun vauvoja kannetaan".

Tuo vaihe varmaankin liittyi osaksi eroon, haki sillä huomiota ja käsitteli asioita.


Nyt on "vauva-vaihe" taaksejäänyttä elämää. Hän haluaa olla ISO poika, hurja sankari!
Spider-man, Batman, Buzz Lightyear, Star Wars-tyypit ovat nyt suurinta hottia. Ninjagot ja Transformersit.
Ja kaikki muukin hurja ja pelottava.
Lordia kannustetaan kuorosodassa, mutta muumien mörkö on silti pelottavampi kun mikään näistä edellämainituista.....
Myös pyssyttelyleikkejä harrastetaan, käyhän iskäkin metsällä!
Severi onneksi leikeissään ottaakin mallia iskästään, ja ammuskelee pihalla pupuja ja lintuja :) (eikä ihmisiä)...




Miehistä egoa pönkitetään päivittäin. Tykkää pukeutua, peilata, pullistella. "oonks mä makee?" -kysyy usein :).
-Tottakai olet kulta, maailman makein <3.





Kaikki miehiset leikit on nyt tosi jees! Pyssytellään, remontoidaan, soitellaan itsekyhäämiä rumpuja ja kitaroita. Myös kaikki rakentelu. Pikkulegot uusimpana, geomag-magneetit.
Myös muovailuvahalla muovailu ja värityskirjan värittäminen on suosittua puuhaa. Ihan puhtaalle paperille ei hirveästi tykkää piirtää. Noin vuosi sitten oppi piirtämään pääjalkaisen, ja samanlainen kaksi-silmää- ja jalat se on vieläkin, ihmisen kuva ;)  kaikenmaailman aarrekarttoja ja ihmekoneita kyllä piirtelee.






Pikkuautoillakin leikitään, yleensä salamalla ja kumppaneilla.

Motorisesti Severi on ollut aina vähän varovainen. Kävelemään lähti 1v4kk vanhana. Eikä ole silloin taaperonakaan koskaan yrittänyt kovasti kiipeillä esim. pöydille. Tuntuu että nyt vasta on valloitettu kiipeilytelineet, ja opittu itse ottamaan keinussa vauhtia. Myös apupyörien kanssa polkeminen alkoi sujua tänä kesänä.
Tästä karkeamotoriikasta mainitsivat myös 4-vee neuvolassa. Mutta eivät olleet huolissaan koska isosisko on samanlainen varovainen.  Neuvolassa oli kaikki niin kuin pitääkin. Mitat 99,6cm ja 15,5kg. Tasaisesti omalla miinuskäyrällä mennään :)




Reippautta on tullut hurjasti lisää. Pukemiset, riisumiset mentiin vielä keväällä-kesällä paljolti äidin auttelemana (ihan omaa laiskuuttani). Mutta tämän syksyn aikana on poika ruvennut ihan itse ja reippaasti toimeen. Usein paremmin kuin siskonsa 6-vee.....



Luonteenpiirteistään uusin on jonkinsortin velmu, joka naurattaa hyvällä huumorintajullaan kanssaolijoita, mutta tuo myös välillä noloja tilanteita äidille ja isälle......

Uimahallin saunan lauteilla on kommentoitu yläpuolelle kivunnutta mummoa: "mikäs kakkapyllymummeli se sieltä kiipee".......!   Onneksi hiljaisella äänellä, mummu vain hymyili, eikä ehkä toivottavasti kuullut, mutta äiti piti luennon!!!

Isän kanssa kirjaston  leikkihuoneessa on homoteltu ikätoveria....(niinkuin edes tietäisi mitä koko sana tarkoittaa). Isi piti luennon!

Viimeksi samaisessa kirjaston leikkihuoneessa alkoi kovaan ääneen laulamaan (einiinkivaa) versiota muumilaulusta, jonka sisko on eskarista oppinut ja veikalle opettanut..... Lähdettiin sieltä aika nopeaan pois torujen saattelemana.... yms. yms.

Kirosanojenkin aika meille koitti tässä syksyllä. Pari kertaa pääsi Paska ilmoille, mutta pistin sylkemään pönttöön rumat sanat, kaikki varastossakin olevat. Itku tuli pieneltä kovikselta, mutta kirosanat jäi siihen....


Kuolemaa käsitellään nyt kovasti, myös syntymää. Pippeleitä ja pimppejä. Pierujuttuja ja muuta ikätasoon kuuluvaa :)


Äitiä rakastetaan kovasti, mutta sen kanssa ei kuulemma TODELLAKAAN mennä naimisiin!
Hän ei aio ikinä naimisiin, vaan aikuisena ravintolaan töihin, ja paistamaan pizzaa ja ranskiksia!



Myös Mumia, Päpy-tätiä, siskoa, ja isiä rakastetaan niin kovasti, ettei voi kuulemma kuolla, kun tulee niin kova ikävä....Yritä nyt siinä sitten selittää ettei ihan vielä kannattaisi tuota kuolemaa miettiä....

Hän ei myöskään haluaisi kuolla siksi, ettei halua tulla tyttö-enkeliksi! Kun kaikki enkelit on kuulemma tyttöjä ;)  Vastasin (hetken mielijohteesta), että on poikaenkeleitäkin, ja sen voi sitten ihan itse päättää, haluaako enkeliksi ollenkaan ;)





Kai se sittenkin on jo ihan iso 4-vee, äitin kuopusvauva!




( kuumepotilas nukahti tänään matkalla kauppareissulta kotiin.... Lämpöä, yskää, nuhaa on ollut tiistaista asti. Ja sunnuntaina pitäisi sankaria juhlia.)

Mites teillä muilla, neljävuotiaat?